Miksi se kuulostaa pilipalisaatiolta

Digitalisaatiosta on puhuttu paljon ja pitkään. On hämmentävää, että samaan aikaan se tuntuu aivan puhkikulutetulta ja kuitenkin vasta ihan alussa olevalta. Se koskettaa meitä kaikkia ja yhteiskunnan rakenteita. Yritämme sen avulla työstää ratkaisuja liike-elämässä. Helpottaa arkeamme ja parantaa elintasoa. Auttaa ympäristöä, kehittää palveluja, laajentaa tietovarantojamme. Yhtä se rasittaa, toista se kannustaa, ja kaikkia se ympäröi. 

Kaikki eivät ymmärrä digitalisaatiota samalla tavalla. Termi on monella tapaa laaja eikä riittävän konkreettinen. Harva haluaa julkisesti viitata Wikipediaan, mutta moni käy tarvittaessa kuitenkin sieltä katsomassa määrittelyn, jonka mukaan kyse on digitaalisen tietotekniikan yleistymisestä arkielämän toiminnassa. Eikä tämä välttämättä edelleenkään auta ilmiön ymmärtämisessä.

Olin opiskeluaikana koulutuksessa, jossa käskettiin käyttää työnteosta muotoa “teen työtä”, koska “työskentelen” kuulostaa siltä, että “teeskentelen”. Pidin sitä kaukaa haettuna, ja melko kaukaa muististani sain tämän esimerkinkin hakea. Saaduista mielleyhtymistä on kuitenkin vaikea enää päästä eroon.

Mahdollisuutta toimia uuden tiedon valossa tulisi arvostaa ja aktiivisesti hyödyntää liiketoiminnassa.

Yksi digitalisaation ymmärtämisen haasteista ja monenlaisten mielleyhtymien syntymisestä johtuu siitä, että digitalisaation helposti ajatellaan käsittävän vain atk/IT/tietotekniikka/informaatioteknologia -asioita. Kattavammissa tulkinnoissa huomioidaan kokonaiskuva: koko yhteiskunnan kehitys mukaan lukien tapamme ajatella, kokea ja toimia. 

Digitalisaatio liittyy kiinteästi muutokseen. Se ei välitä perinteisistä toimialarajoista, työnkuvista ja rooleista, eikä edes yhteiskuntarakenteista. Digitalisaation yhteiskunnassa tekemää muutosta verrataan aikaisempaan teollistumiseen. Kuten kaikessa näkyvässä muutoksessa, osa jää kaipaamaan nostalgisesti vanhoja hyviä aikoja, osa seuraa ajankuvaa mieluiten “samassa veneessä” eli yhdessä muiden kanssa, osa pääsee toteuttamaan aina vain kehittyneempiä uusia ideoitaan. Tapa nähdä ja puhua digitalisaatiosta heijastelee myös sitä, mikä on meille ominainen tapa suhtautua muutokseen. 

Omaan suhtautumiseen kannattaakin kiinnittää huomiota, ettei käytä energiaansa tuulimyllyjä vastaan taistelemiseen. Kun kyse on laajamittaisesta muutoksesta, siitä riittää jokaiselle jotain. Paperista luopuminen saattaa olla vaikeaa kirjojen kohdalla, jos rakastaa jo kirjojen tuoksuakin, mutta kätevää sanomalehtien kohdalla, jos inhoaa mustetta sormissa. Paperista luopumista voi olla siirtymistä seteleiden käytöstä pankkikorttiin, jossa on lähimaksu. Asioita voi olla nopeampi ja kätevämpi hoitaa kokonaan nettipankissa. Sijoittaminen, esimerkiksi osakkeiden osto itse, on tehty helpommaksi kuin koskaan. Sähköiset palvelut lisääntyvät ja onneksi myös laadultaan paranevat jatkuvasti. 

Kumpi sinulle tulee digitalisaatiosta ensimmäisenä mieleen: 1) se vie työpaikkoja 2) se luo uutta työtä? Molemmat ovat totta. Tyytyväisimpiä digitalisaatiossa ovat he, ketkä jatkuvasti kehittävät itseään ja osaamistaan, ja soveltavat uutta tietoa tehokkaasti.

– Sari